Etyjin Helsinki+50 -konferenssi

Konferenssi ETYK Helsinki+50
31.7.2025

Vuonna 1975 Helsingissä kokoontuivat 35 maan johtajat ja allekirjoittivat Helsingin voitto‑asiakirjan — rauhasta ja yhteistyöstä, turvallisuudesta ja rajojen koskemattomuudesta, sitoutumisesta sopimusvelvoitteisiin ja ihmisoikeuksien kunnioittamisesta.

Viisikymmentä vuotta myöhemmin Helsingissä kokoontuivat uudelleen johtajat — tällä kertaa 57 osallistujamaasta ja 11 kumppanimaasta. Mutta suurin osa kutsutuista konferenssiin edusti kansalaisyhteiskuntaa. Olimme iloisia osallistuessamme huippukokoukseen yhdessä muiden järjestöjen kanssa.

Voimme vakuuttaen sanoa, että konferenssi järjestettiin arvokkaalla tasolla.

Puhujat puhuivat avoimesti kaikista herkistä kysymyksistä, nykytilanteesta, rehellisesti ja rohkeasti: turvallisuudesta ja tulevaisuudesta, Venäjän aloittamasta sodasta Ukrainassa, konflikteista muissa maissa, ympäristöstä ja ilmastonmuutoksesta, ensiarvoisista mutta valitettavasti rikotuista ihmisoikeuksista.

Suomen ulkoministeri Elina Valtonen sanoi avauspuheessaan:

”Meillä on edessä kolme kiireellistä tehtävää:


Ensiksi, meidän on asetuttava Ukrainan puolelle ja vaadittava Venäjää vastuuseen sen aggressiivisesta sodasta. Kadotetut lapset on palautettava. Sotarikokset on dokumentoitava huolellisesti. Syylliset on saatettava oikeuteen. Sota on lopetettava. Tämä on Helsingin periaatteiden ydin, jota me kaikki tuemme.


Toiseksi, meidän on uudistettava ETYK:ia siten, että päätökset voidaan tehdä tehokkaasti ja ajallaan. Esimerkiksi on täysin sopimatonta, että järjestö on toiminut ilman hyväksyttyä budjettia vuodesta 2021 lähtien. Ilman uudistuksia ETYK ei kykene suorittamaan rooliaan.


Kolmanneksi, meidän on tuettava tätä järjestön perustaa: yhteiset velvoitteet, avoin dialogi ja kansalaisyhteiskunnan ääni — demokratiassa elinehto. Autoritaariset järjestelmät pelkäävät tätä ääntä, siksi ne vaientavat mediaa, hajottavat instituutioita ja vainoavat aktivisteja. Kun vapaudet katoavat, katoavat myös ihmisoikeudet, demokratia ja oikeusvaltioperiaate.”

On syytä muistuttaa, että juuri sinä päivänä 31.7. Venäjä iski jälleen massiivisesti Ukrainaan, myös Kiovaan, ja iskuissa kuoli 31 ihmistä, joista 6 oli lapsia. Ukrainan presidentti Volodymyr Zelensky aloitti puheensa tällä traagisella tiedolla. Ja juuri Zelensky oli koko konferenssin ainoa, joka puhui “regime changesta”:

”If the world doesn’t aim to change the regime in Russia, it means even after the war ends, Moscow will still try to destabilize neighboring countries.”

Zelensky vaati myös, että venäläisten korruptoituneiden varojen ei pelkästään pitäisi jäädyttää, vaan ne tulisi konfiskoida, jotta niitä voitaisiin käyttää Venäjän aggression torjuntaan ja rauhan saavuttamiseen.

Ison‑Britannian Eurooppa‑, Pohjois‑Amerikka‑ ja merentakaisten alueiden ministeri Stephen Doughty puolestaan yhdellä paneelikeskustelulla huomautti, että on tärkeää kiinnittää huomiota siihen, mitä Venäjä tekee demokratian ja yhteiskuntien destabilisoimiseksi ETYK‑maissa.

Toinen paneeli käsitteli kansalaisyhteiskunnan roolia. Tätä teemaa sivuttiin monissa muissakin keskusteluissa.

Erityisen koskettavasti asiasta puhui Alexandra Matviychuk, Nobelin rauhanpalkinnon ehdokas ja Ukrainan Kansalaisvapauksien keskuksen johtaja:

”When entire international organisations, after the start of the full‑scale invasion, evacuated all their staff urgently, ordinary people remained, who turned into volunteers and began to save other people. It is ordinary people who have that necessary power to act, and they act.”
…
”Ordinary people have much greater power than they can even imagine. We have to make a shift from state central security to human security, because global security starts from human security.”
Lisäksi Alexandra totesi: »The attack against truth is probably one of the main challenges for current democracies”, sillä tärkeintä on fakta, totuus ja vapaus.

Konferenssissa oli mukana Valko‑Venäjän vastarinnan johtaja Svetlana Tikhanovskaya sekä edustajia useista ihmisoikeusaloitteista, myös venäläisistä, jotka osallistuivat erillisiin sivutapahtumiin, kertoivat sortotasosta ja kansalaisyhteiskunnan roolista taistelussa totalitaarisia järjestelmiä vastaan.

Human Rights Watchin väliaikainen toimeenpaneva johtaja Federico Borello mainitsi avauspuheessaan, että

”The Kremlin’s pressure on critical voices inside Russia has never been fiercer than today.”

Tšekkiläinen dissidentti ja Totalitaaristen järjestelmien tutkimuslaitoksen hallituksen jäsen Martin Poluš vastasi toisessa paneelissa kysymykseen siitä, millaisena ETYK:n tulevaisuuden näkee 20 vuoden kuluttua:

”I hope that in 20 years from now Russia will be back in the system. I’m not supporting Putin’s regime at all, but I’m supporting another Russia, because there are other Russians …”

Huipentumana huippukokoukseen ulkoministeri Elina Valtonen esitti seuraavat johtopäätökset:

1. Me tarvitsemme vision, ja meidän on alettava rakentaa ETYK:sta 2.0;
2. Meidän on otettava mukaan tähän keskusteluun kaikki. Kansalaisyhteiskunnan edustajat monin tavoin ovat merkittäviä hallitusten kumppaneita — he auttavat muovaamaan politiikkaa ja toimintaa ja toimivat yhteiskunnallisen muutoksen veturina;
3. Me tarvitsemme keinoja vision toteuttamiseen;
   ja hän julkisti “Helsinki+50” -rahaston käynnistämisen — ”uuden aloitteen, jonka tarkoituksena on parantaa ETYK:n vapaaehtoisten varainkäytön hyödyntämistä sen mandaattien toteuttamiseksi, perustuen yhteisiin periaatteisiin ja velvoitteisiin.”

Kaikki tämä herättää toivoa muutoksesta parempaan.

Haluaisimme vielä kiinnittää huomiota yhteen seikkaan. ETYK:n toimintaprotokollassa todetaan, että järjestön ensisijainen tehtävä on konfliktien ennaltaehkäisy ja kriisinhallinta.

Paneelikeskustelun moderaattori, toimittaja Stephen Sackur, viitaten ETYK:n pääsihteerin Feridun H. Sinirlioğlun sanoihin — ”Talk without listening and engaging is never enough. We need honest discussion about what has gone wrong over 50 years” — totesi:

“We have war now. And we have to be realistic and talk about where we are now and accept that in recent years things have gone badly wrong.”

Ukrainan ulkoministeri Andriy Sybiha yritti viedä keskustelua halutulle tasolle puhumalla kollektiivisesta vastuusta ja vaatimalla, että niitä, jotka rikkovat sopimuksia, pakotetaan kollektiivisesti noudattamaan sääntöjä (esim. kiristämällä pakotteita).

“It’s important to provide OSCE with the capacity to properly react in advance, to have the capacity to prevent something.”

Haluaisimme jäädä kuulemaan lisää tästä vastuusta ja kyvystä ajoissa havaita ja estää vaarallisia ja kriisitilanteita.

Suomen presidentti Alexander Stubb muistutti puheessaan, missä vaiheessa ensimmäiset varoitukset annettiin ja milloin jokin meni pieleen — vuonna 2008, Venäjän hyökkäys Georgiaan.

Sen lisäksi muistutamme, että ennen sitä oli tšetšeenisodat ja ihmisoikeusloukkaukset, joista tänään puhutaan niin kiivaasti. Vuonna 2006 murhattiin Anna Politkovskaja. Suomen yhteiskunta reagoi tuolloin voimakkaasti tähän murhaan, monet muistavat protestit Suomessa ja ne tempausten järjestelyt, jotka järjestettiin Putinin vierailun aikana Suomessa.

Sen jälkeen ovat seuranneet muut journalistien murhat, Krimin miehitys, Boris Nemtsovin murha, massiiviset vaalivilpit, mielenosoitusten hajottaminen ja vainot.

Venäläinen oppositio on ollut olemassa jo monta vuotta, ja se on vuosien ajan yrittänyt varoittaa länsimaita siitä, että elämme vaarallisissa olosuhteissa ja että ennemmin tai myöhemmin kaikki saattaa kääntyä katastrofiksi. Olemme jo kauan vaatineet yhteyksien katkaisemista Kremlin kanssa, virallisten venäläisten edustajien kanssa liike- tai taloussuhteiden välttämistä, länsimaiden kansalaisuuksien myöntämisen lopettamista Putinille ja hänen oligarkeilleen.

Helsingin yliopistossa 2000‑luvulla tehtiin tieteellisiä tutkimuksia esimerkiksi lahjusten kiertokulusta (ks. Markku Lonkila). Mutta niihin ei ole kuunneltu. Tavanomainen diplomatia ja “business as usual” jatkuivat. Näin Putinia ja Kremlin hallintoa on legitimisoitu niin venäläisten kuin koko maailman silmissä.

Monet tietävät — eikä se ole salaisuus — että valtava määrä venäläistä rahaa on ohjautunut myös Ukrainaan Kreml‑vaikuttamiseen ja tilanteen destabilisoimiseen.

Suurin huolemme on se, että ei Euroopan maat eikä USA uskalla tunnustaa venäläisten demokraattisten voimien tärkeintä tavoitetta — hallinnon vaihtoa Venäjällä (muistutetaan täällä Zelenskyn puheesta) — eikä sitä, että vielä vuonna 2025 pelkäämme, että “business as usual” saattaa palata. Toivomme kuitenkin, että niin ei tapahdu, ja että tärkeintä: Ukrainan tukeminen, sen riippumattomuus ja valtiollisuus säilyvät.

Miksi kaikki tämä sanotaan? Siksi että kyse on samaan kysymykseen — kollektiivisesta vastuusta ja globaaleiden kriisien ehkäisemisestä.

Siksi me, venäläiset demokraattiset voimat, haluaisimme hyvin vilpittömän dialogin lännen edustajien kanssa ja yhteisten ratkaisujen etsimistä yhteisen turvallisuuden nimissä.

31.7.2025, Helsinki

Osa kuvista:

Foto: Emilia Kangasluoma / MFAFinland

Foto: Markku Pajunen / MFAFinland

Foto: Eija Palosuo / MFAFinland

#osce25fi #OSCE #ETYK #ETYJ #ihmisoikeudet #pelastaukraina
#helsinki50 #dem_community_fi